?

Log in

Robin B.
12 February 2008 @ 07:53 pm
Paljon onnea vaan, paaaljoon ooonneeaa miii-NÄÄÄÄÄ~!!

Kyllä aamulla oli hieno herätä taas vuotta vanhempana, varsinkin kun uusi luku sattui olemaan jotain näinkin erityistä ja upeaa kuin seitsemäntoista. SEITSEMÄNTOISTA! Kymmenen plus seitsemän, tai vaikka yksitoista plus kuusi, kyllä Robinkin sen verran laskea osasi, että 12. helmikuuta vuonna 2008 oli hänen SEITSEMÄSTOISTA synttäripäivänsä. Ja itse asiassa, kun hän aamulla heräsi, hän oli todellisuudessa ollut seitsemäntoista jo monta tuntia, oli se kivaa olla yölapsi. Viimeisen viikon ajan Robin oli ollut aivan käsittämättömän innoissaan tulevasta, juuri tästä nimenomaisesta tiistaista, ja tässä se nyt vihdoin oli! Vapaus, täysi-ikäisyys, VAPAUS!

...vaikka koulua pitäisi kyllä käydä vielä melkein puolitoista vuotta. Ei sellainen pikkuseikka jaksanut himmentää Robinin riemua paljon, tästä eteenpäinhän hän saisi taikoa ihan milloin lystää ihan missä lystää - äidiltä varmaan tosin menisi hermot alta aikayksikön.

Kyllä nyt potuttais olla jästi! Kahdeksantoista on enemmän kun seitsemäntoista, joten siihen ois rutkasti pitempi aikakin... Ei sillä, kyllähän kaikki synttärit on kivoja, mut tää on joku paras!

Jo aamiaisella, ja sitä ennenkin oleskeluhuoneessa, tutut toivottelivat onnea - Robin oli pitänyt huolen, että joka ikinen puolitutun serkun kaimakin varmasti tiesi tänään olevan hänen Tärkeä Päivänsä. Huispauskapteeni Phineaskin onnitteli pitäjäänsä, mutta muistutti varsin ystävällisesti, että minkään bileiden takia treeneistä ei tänään tai seuraavanakaan päivänä olisi oikeutta jäädä pois, ihan riippumatta siitä miten kovat kännit Robin oli aikeissa vetää. Huispausottelu oli kuitenkin tulossa, ja joo joo joo.

Ne on vaan puuskupuheja, me annetaan niille köniin varmaan sata-nolla vaikka pelattaisiin puolilla tehoilla, ei mitään hätää jätkä. Tää viikko on yhtä isoo voittoa - synttärit, huispaus ja tanssiaiset, jos, taisiis kun Melia vielä suostuu mun pariksi. Ja kyllä se suostuu.

Robin oli tosiaan pyytänyt Meliaa parikseen suunnilleen sillä sekunnilla kun ystävänpäivän tanssiaisista oli kerrottu, ja tyttö oli sanonut 'harkitsevansa asiaa', rakastettavasti hymyillen. Aamiaispöydässä Robin yritti tiirailla Korpinkynnen pöytään, josko Meliaa näkyisi, mutta postin saapuminen sai hänet unohtamaan tämän ainakin hetkeksi, sillä päivänsakarina hän sai ihan kiitettävästi paketteja: vanhemmilta, muilta sukulaisilta, ja Monicalta tietenkin. Sisko oli tosin lähettänyt pelkän kirjeen, joka tosin alkoi jo selityksellä siitä, miten Robin saisi lahjansa vähän myöhemmin. No hyvä, että lahjoja oli kuitenkin joskus tulossa -- ja kirjeen viimeistä kappaletta lukiessaan Robin oli tukehtua kurpitsamehuunsa.

--kihloissa, miten niin KIHLOISSA?! Miten niin muka Monica Elizabeth Barker on menossa naimisiin kesällä!? Varmaan luin väärin, tässä on joku loitsu joka saa mut koko ajan lukemaan väärin, pitää laittaa Tomppeli ja Darren - mihin se muuten on mennyt? - varmistamaan tää. Eihän tällänen ole mahdollista?! Tääkö on Monican käsitys kivasta synttäriylläristä!?
 
 
Robin B.
31 December 2007 @ 06:15 pm
"Öööjoo, okei okei okei, ei sitten..." Robin irvisti äidilleen tämän selän takana. Aina se kielsi kaiken kivan...
Maailman loistoin ykkössisko Monica (joka oli edellisenä iltana tuonut näytille rakkaan poikaystävänsä ties monettako kertaa, ja, herttaista kyllä, jo aamulla painunut "juhlimaan uuttavuotta astetta laadukkaammassa seurassa kuin sinä, senkin utelias räkänokka") oli antanut Robinille joululahjaksi ison kasan Weasleyn Welhowitsien parhaita kamoja, ja äiti hyväkäs jostain kumman syystä jaksoi tänäkin vuonna nalkuttaa, että ei, Weasleyn ilotulitteilla EI leikitä sisällä hänen talossaan - mutta uloskaan niiden kanssa ei saa mennä, koska joka puolella on jästejä urkkimassa. Ja muistihan se tietenkin vielä mainita, että mitään WWW:n tuotteita ei yhä edellen saanut viedä kouluunkaan... Koulun WWW-kielloista Robin ei kyllä tänäkään vuonna ollut aikeissa piitata tuon taivaallista, ei sillä.

Tosiaan, kouluun palaaminen olisi kyllä taas kivaa, vaikka loma olikin korkealla kärjessä Robinin "Maailman Parhaat Asiat" -listalla. Joululoma oli nimittäin usein jokseenkin väsyttävä; vuoroin sukulaiset kävivät oman perheen luona kylässä ja toisinpäin. Joiltain osin tälläinen serkkujen ja muiden tapaaminen oli kivaa (esimerkiksi Melia ja Chris olivat oikein äärimmäisen hyviä tapauksia), toisaalta taas järkyttävän tylsää (kuten Walkerin tytöt tai pieni puuskupuh Luca). Useimpia, tai oikeastaan lähestulkoon kaikkia - jästejä lukuun ottamatta tietenkin - näitä serkkuja näkisi kyllä koulussakin vähän väliä, mutta harvemmin kuitenkin.

Tänä loppulukuvuonna koulussa saattaisi kyllä todella tulla jotain loistavinta aikoihin, professori Griffyth oli nimittäin jo kauan aikaa sitten luvannut, että joulun jälkeen hän päästäisi kuudesluokkalaiset toden teolla harjoittelemaan käytännön taikoja - Suojeliuksiakin. Sitä paitsi, professorin suusta oli tainnut jossain vaiheessa päästä maaginen p-sanakin: POTTER.

Siitä tulee kyllä aika sirkus, Potter koululla... Vaikka mieluummin kyllä tahtoisin sinne Weasleyn, tietty.
 
 
Robin B.
02 November 2007 @ 09:45 pm
"Ja tänään otetaan sitten ihan rauhallisesti." Phineas mulkaisi verrattain pahasti äänekkäästi räkättäviä Robinia ja Chrisiä, joiden jutut ja keskittyminen alkoivat olla jo normaalia hälyttävästi villimmällä tasolla, vaikka Rohkelikon huispausjoukkueen viimeiset harjoitukset ennen kauden avauspeliä eivät olleet edes virallisesti alkaneet.
"Ei siis yhtään murtuneita luita, aivotärähdyksiä tai muuta vastaavaa, okei? Mä en haluaisi peluuttaa varamiehiä huomenna", seitsemäsluokkalainen kapteeni pyöritteli silmiään hätistellessään joukkuettaan viileän pilviselle kentälle. Robin virnisti hänelle iloisen viattomasti olkansa yli ja näytti peukkua koko joukkueelle, ja lensi sitten omalle paikalleen maalisalkojen luokse.
Kuten yleensäkin, Chris rauhoittui huomattavasti heti kun joutui pois pikkuserkkunsa välittömästä läheisyydestä, mutta Robinille rauhoittuminen oli tunnetusti hivenen hankalampaa. Hän oli kuitenkin päättänyt, että nyt pitäisi vetää edes yhdet treenit läpi ilman hirveää sekoilua - kyllä hän kuuluisan kammottavasta huonosta keskittymiskyvystään huolimatta sentään huispaamaan pystyi.

Mutta joopa joo Phineas, kyllähän sä kai tiedät että mä pelaisin vaikka molemmat kädet katkenneina... Koska luihuisten pitää tosissaan oppia kuka on pomo - me näytetään niille, ja kaikille muillekin, että me ei olla oikeesti niin surkeita kun miltä me viime lopp-- eiku, eihän sitä pitäny ees ajatella, eikö.

Suunnilleen puolentoista tunnin kuluttua koko joukkue (jokainen pelaaja läpimärkänä, kiitos yhdessä vaiheessa alkaneen tasaisen sateen) oli taas kerääntynyt maahan, eikä Phineas ollut enää läheskään yhtä epätoivoisen oloinen kuin vähän aikaa sitten - hän suorastaan hymyili.
"Okei, kaikki pelaa sitten huomenna tälleen - tai ei sittenkään, kaikki pelaa vielä paremmin." 'Joohan, ettei mun tarvitse tehdä mitään tosi epätoivoista?' tuntui nuorukaisen katse vielä lisäävän.
Robin ja Chris vaihtoivat lähes välittömästi takaisin naureskeluvaihteelle - läppä lensi siihen asti, että Robin kyllästyi odottamaan Chrisin luvatonta hidastelemista vaatteiden vaihdossa, ja livahti yksikseen viemään rakkaan Puhtolakaisunsa luutasuojaan.

Näin. Nyt ei tarvi mitään muuta kun rökittää ne matelijat huomenna... Helppo nakki, tietty. Vaikka sitä ennen vois varmaan nukkuakin, ja kunnolla. Tai sit pitää hauskaa Darrenin kanssa, nukkuminen on ihan yliarvostettua, vaikka kyl kivaa.

Phineas saattaa kyllä ehkä tappaa mut, jos mä nukahdan huomenna peliin, ja sitähän ei kukaan halua, vai. Ei kyllä tuu tapahtumaankaan.